Mielenterveysyhdistys Etappi ry
8.2.2021

Hetkiä pyydystämässä

Joulukuun 2020 päivityksessämme esitimme ryhmätoimintamme aktiivista kehittämistä koskevan lupauksen, jonka täyttämisen merkeissä vuotemme Etapissa onkin kuuliaisesti alkanut: olemme käynnistäneet uuden ryhmätoiminnon MTKL:n ”Olohuoneen osallistujat” -haastekampanjan mukaisten, kertaviikkoisten taukojumppien muodossa sekä lunastaneet suunnitelmamme asukasvetoisten konsolipeli-iltojen järjestämisestä.

Olohuoneen osallistujat on Mielenterveyden keskusliiton hanke, jonka tarkoituksena on aktiivisten taukojen jalkauttaminen jäsenyhdistysten arkeen. Taukotuokioiden tueksi MTKL, jonka jäsenyhdistys myös Mielenterveysyhdistys Etappi ry on, on julkaissut tammikuun puolestavälistä alkaen ja julkaisee aina 8.3. saakka kertaviikkoisesti taukovideoita, joiden viitekehyksessä toiminnot sitten järjestetään.

Me Etapissa tervehdimme ilolla ja mieluusti tuomme asukkaidemme arkeen aktiivisten taukojen käytäntöä, jonka käyttöaihe – sivumennen sanoen – monistuu laajemmin myös tuottavan työelämän tarpeisiin.

Olohuoneen osallistujat-hankkeen virallinen ohjelma ilmoitustaulullamme…

Kuten joulukuun päivityksessä esittelemiemme jouluaiheisten viriketuokioiden yhteydessä, niin myös taukojumppien osalta vetovastuun on ottanut opiskelijamme: tässä tapauksessa vuodenvaihteen jälkeen aloittanut, säihkyvän energinen ja tarmokas Elina, jolle esitettäköön tässä suurkiitokset asukkaidemme menestyksekkäästä osallistamisesta liikunnallisuuteen!

…opiskelijamme laatiman mainoksen kera!

Asukkaat todellisuuden muurareina

Asukasvetoiset konsolipeli-illat puolestaan käynnistyivät maanantaina 18.1. erään aktiivisen asukkaamme tarttuessa asiassa sovitusti toimeen. Edellisessä päivityksessämme mainittujen jouluisten teematuokioiden tapaan myös tämä iltama venähti kestoltaan parin tunnin mittaiseksi keräten pelien äärelle yhteisen intressin jakavia asukkaitamme!

Ohjaajan silmin oli ilahduttavaa nähdä asukkaiden eläytyminen ja heittäytyminen hetkeen, jonka hurmassa kuntoutujan statusten, asumispalveluyksikön stuktuurin ja todellisuuden väliset rajat lakkasivat olemasta: asukkaiden yhdessäoloa todistaessa näytti aivan kuin yhteistä iltaa olisivat olleet viettämässä kaverukset rennoissa merkeissä vapaana asumispalveluyksikköympäristön rutiineista ja samalla kokonaan vailla ulkoa ohjautuvuutta. Tätä me tarkoitamme, kun puhumme kodinomaisuudesta!

Asukkaidemme itseohjautuvuus on näkynyt ilahduttavalla tavalla myös lumitöissä, joiden tekemiseen aktiivisimmat asukkaamme ovat olleet tyystin vailla patistamisen tarvetta! Päinvastoin on näyttänyt siltä, että lumitöitä on tehty ilo edellä ja aktivisuudesta nauttien!

Hoidettu pihakäyvä kutsuu peremmälle yksikköömme turvallisuuden ja viihtyisyyden mielikuvin.

Paitsi että kulkukelpoiset piha-alueet ovat välttämättömyys, yhteinen etu ja siten hyvän solidaarisuuden toteutumaa, lumenluonti niitä edeltävänä työpanoksena on myös – jos mikä! – fyysistä tekemistä. Sen maadoittava vaikutus on tervetullutta kaikille meistä, joiden mielessä arjen moninaiset vaatimukset ja suunnitelmat meluavat kokijaansa nykyhetken tietoisuudesta ja läsnäolosta irti riuhtoen: samaa se on epäilemättä mielenterveyskuntoutujille, joiden kokemusmaailmaa usein luonnehtii negatiivisten ajatusten ja tunteiden ylivalta.

Aktiivisuus hyvän tekemisenä itselle

Vastaavasti minkään arjen- tai kodinhoidollisen askareen mielekkyys asumisyksikköympäristössä ei pelkisty yksinomaan toiminnan fyysiseen lopputulemaan.

Syödäksemme me tarvitsemme ruokaa, asuaksemme turvallisesti ja viihtyisästi edellytämme määrättyä siisteystasoa.

Säännöllisen pyykinpesun arkisen välttämättömyyden kyseenalaistaminen tuskin juolahtaa mieleemmekään.

Kuitenkin kaikille näille konkreettisille ja myös asumisyksikköyhteisömme jakamille rutiineille on miellettävissä myös terapeuttinen ja kuntouttava ulottuvuutensa.

Kuinka virkistävältä, elämää yleisesti ajatellen ja yksin Etapin arkeen viittaamatta, voikaan joskus tuntua astioiden tiskaus elämän korkeapaineiden pahimpien pyörteiden keskellä: kuinka paljon helpompaa toisinaan on palata jonkin älyllisesti kimurantin ongelman tai stressaavan valinnan ääreen miteltyään aluksi voimiaan pihan haravoimisen tai halkojen hakkaamisen parissa; ja, edelleen, jos (ja kun) asiat elämässä tuntuvat joskus etenevän hitaasti ja oma aikaansaaminen olevan petraamisen tarpeessa, eikö silloin sentään voi onnitella itseään siitä, että reippaan imuroinnin, keittiön siivouksen tai vaikkapa pelkästään petivaatteiden vaihdon työn jälki on tekijälleen todennettavissa välittömästi?

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on blogi_lumityot-1200x675.jpg
Vaativammissa lumitöissä asukkaidemme apuna on myös Helsingin kaupungin asuntojen (Hekan) kiinteistönhuollon työntekijät kalustoineen.

Matkanteko kohti oman arjen päähenkilöyttä on asukkaillemme, lopulta, askel kohti oman elämän päähenkilöyttä: kun kannustamme ja ajoin patistammekin asukkaitamme hyvään arjenhallintaan, on agendamme ytimessä kuntoutuksellinen tavoite hyvän arjen haltuunotosta laajemmin myönteisen elämänlaadun ja minäkokemuksen indikaattorina.

Lumenluonnin tai konsolipeli-iltojen pidäkkeettömän itseohjautuvuuden flowssa kulminoituukin jotakin perimmäistä arjen näennäisen toisteisten ja joskus väkinäisiltäkin tuntuvien rutiinien henkistä hyvinvointia koostavasta merkityksestä.

Kädet mullassa, sormenpäät tiskiaineessa ja kainalot kuuraamisesta hikeentyneinä meille usein mahdollistuu nähdä ikään kuin sivusta ja kaivatun etäisyyden päästä niitä sisimpämme ongelmia, joilla yksin oman mielen sisällä pyöriteltyinä on taipumus kasvaa piinaavan massiivisiksi vyöryiksi. Pienimuotoiset lumi- ja muut puhdetyöt voivatkin toisinaan pelastaa meidät hautautumiselta niiden alle.

Elämä on ajatusta nopeampi

Kokonaan uutena, kausiluontoisena talviviriketoimintona olemme aloittaneet hankifutiksen, jolle sopivan areenan olemmekin löytäneet eräästä yksikkömme läheisestä puistosta.

Pelikentän valintakriteerinä olivat riittävän suuret ja kunnon tarpomista vaativat nietokset kuitenkin vailla yleisten urheilukenttien talvista jäädytystä, johon liittyvää tapaturmariskiä pallottelussa ilman luistimia emme missään nimessä halunneet ottaa.

Vuodenajoista viis: hankifutis on tullut Etappiin jäädäkseen!

Idea hankifutikseen syntyi spontaanisti ja aikaa sen syntymisestä toteutukseen kului vajaa vuorokausi.

Hetkeen tarttuminen onkin ollut yksi alkuvuoden keskeisisistä teemoistamme, jonka johdattelemana olemme mm. eräänä aamupäivänä käyneet Fallkullan kotieläintilalla ja Tuomarinkylän kartanossa täysin ex tempore sekä, edelleen, viimeksi mainitun ympäristössä sijaitsevassa ravintola Annan Kartanossa lounastamassa koko ohjaaja- ja asukasyhteisön voimin.

Yhdistyksemme kokonaisuudessaan kustantaman yhteislounaan muodossa toteutimme yhteisöllisyyden juhlistamista vaalivan ajatuksemme, joka oli juolahtanut ohjaajien mieleen vasta kaksi päivää aikaisemmin!

fallkulla
Koronatilanteen takia olivat navetat ja muut sisätilat Fallkullan kotieläintilalla kiinni sen kuitenkaan estämättä pääsyämme ihastelemaan lehmiä ulkokarsinassaan!

Kasvun paikkojen esiriput, papyruksesta kudotut

Joulukuun 2020 päivityksessämme määrittelimme kodinomaisuutta mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä ” yhteisöllisen toiminnan mahdollisimman vapaana virtaavana, solidaarisuuden tukemana kykynä kansoittaa arjen hetkistä ravitsevia ja elämänmakuisia kaikille osallisilleen”.

Spontaanisuus vastaa samaan heittäytymisen ja asioiden liiallisen abstrahoitumisen välttämisen huutoon.

suppailu
Tuomarinkylän kartanolla, joka sijaitsee ainostaan muutaman hassun kilometrin päässä yksiköstämme, on kesäaikaan mahdollisuus myös päästä mm. suppailemaan: sen me voinemmekin tulevan kesän jonakin kauniina päivänä toteuttaa – vaikkapa spontaanisti, kuinkas muuten!

Mielenterveyskuntoujien asiakasympäristössä, jonka jäseniä usein luonnehtii todellisuuden tarpeettoman voimakas keskittyminen oman tajunnan labyrintteihin (esimerkiksi välittömän kehollisuuden ja toiminnallisuuden ohi), on toiminnan priorisoiminen liian jahkailun edelle toisinaan aivan erityisen tarpeen – vähättelemättä millään muotoa itsereflektion ja psyykkisen työn pitkää aikaa, jota ihmiseksi kasvamisessa luonnollisesti ja väistämättä myös tarvitaan.

Meidän tulee totta kai olla suhteellisuudentajuisia ja muistaa suunnitelmiemme realistisuus heittäytymisen hurman keskellä.

Tämän viitekehyksen turvallisissa rajoissa meidän kannattaa kuitenkin ainakin toisinaan antaa käytännön toimintamme tulla intuitiivisen elämämme kuvaksi jäämättä asiaa enemmälti fundeeraamaan: tehdessämme kosmeettisia halkeamia todellisuutemme peiliin pääsemme usein pujahtelemaan arjen yllättäviin nurkkiin, joiden salatuissa koloissa hallittu luopuminen totunnaisista mukavuusalueistamme voi opettaa meille jotakin kokonaan uutta taipumuksistamme, intresseistämme ynnä innostuksistamme.

Tietosuojaseloste
menu-circlecross-circle