Sosiaali- ja mielenterveyspalvelut ja järjestöt muistettava sote-uudistuksessa

Melkein kukaan ei puhu sosiaali- tai mielenterveyspalveluista, vaikka ne ovat olennainen osa sote-uudistusta; mitä niille tapahtuu uudistuksessa? Myöskään järjestöjen roolista ja asemasta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina ei ole julkisuudessa paljoa keskusteltu. Säilyvätkö järjestöjen mahdollisuudet tuottaa sote-palveluja?

Hallituksen syyskuun budjettiriihessä päätetyt panostukset kuntien tarjoamiin peruspalveluihin olivat erittäin tärkeitä jo pitkäaikaisen hoito- ja palveluvajeen paikkaukseen sekä nykyisissä poikkeusoloissa kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Budjettiriihessä otettiin huomioon kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut koronakriisin hoidossa, ja lisäksi hallitus sitoutui purkamaan hoito- ja palveluvelkaa 450 miljoonan euron kokonaisuudella, jossa huomioitiin myös sosiaalihuolto. Sen sijaan sote-uudistuksen yhteydessä yleensä julkisuudessa puhutaan vain terveyspalveluista ja niiden saatavuuden turvaamisesta, hoitotakuusta, hoitoketjujen sujuvoittamisesta ja kansalaisten yhdenvertaisuudesta terveyspalveluissa.

Melkein kukaan ei puhu sosiaali- tai mielenterveyspalveluista, vaikka ne ovat olennainen osa sote-uudistusta; mitä niille tapahtuu uudistuksessa? Paraneeko sosiaali- ja mielenterveyspalveluiden saatavuus, entä miten varmistetaan palveluketjujen toimivuus ja yhdenvertaisuus sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa? Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy Suomessa, mielenterveyserot ovat Suomessa merkittäviä ja mielenterveyspalvelujen saatavuudessa on isoja ongelmia, ja niiden tarve kasvaa. Mielenterveyden ongelmat aiheuttavat myös sosiaalihuollon palvelujen tarvetta; usein terapiaan pääsyä joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja, ja asiakkailla on sosiaalisen tuen tarvetta myös hoitoon pääsemiseksi. Sosiaalipalveluiden osuus sote-uudistuksessa ei saa jäädä terveyspalvelujen varjoon. Myöskään järjestöjen roolista ja asemasta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina ei ole julkisuudessa paljoa keskusteltu.

SOSTEn julkaisun Järjestötieto sote-uudistuksessa (5/2020) mukaan Suomessa toimi vuonna 2017 sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina noin 1000 sote-järjestöä (yli 800 sosiaalipalveluissa, noin 200 terveyspalveluissa), ja niillä oli yli 1600 toimintayksikköä, joissa oli tarjolla noin 3000 palvelua. Näin ollen voidaan sanoa, että sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittävä osa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Yksityisistä sosiaalipalveluista järjestöt tuottivat noin 20 %, terveyspalveluissa yhdistysten osuus oli 4 %. Sosiaalipalveluissa järjestöt tuottavat määrällisesti eniten päivätoimintaa ja asumispalveluja. Kun Sipilän hallituksen kaatunut sote- ja maakuntauudistus -esitys nojasi pääasiassa yksityisiin palveluntuottajiin ja niiden väliseen markkinaehtoiseen kilpailuun, niin järjestöt olisivat auttamatta olleet häviäjiä kansainvälisten suuryritysten kanssa kilpailussa. Jo nykyisessäkin systeemissä pienillä voittoa tuottamattomilla yhdistyksillä on vaikea pärjätä kuntien palvelukilpailutuksissa.

Mutta sen sijaan Marinin hallituksen sote-uudistusesitys nojaa vahvoihin julkisiin palveluihin, hyvinvointialueiden omiin sote-palveluihin, täydennettyinä yritysten ja kolmannen sektorin tarjoamilla yksityisillä palveluilla. Epäselvää on vielä, missä määrin järjestöjen mahdollisuudet tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja turvataan sote-uudistuksessa. MIELI ry:n julkaiseman lausunnon (24.9.2020) mukaan järjestöjen rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja sote-palvelujen tuottajana jää vaille riittävää huomiota hallituksen esityksessä. Järjestöjen palvelut, vertaistuki, ohjaus ja neuvonta sekä monipuolinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmäosaaminen ja asiantuntijuus tulee nähdä kiinteänä osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.

Hallituksen sote-esityksessä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää pääasiassa kuntien vastuulle, mutta sen sijaan hyvinvointialueiden vastuulle siirtyvät sosiaali- ja terveyspalvelut (mukaan lukien mielenterveyspalvelut ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut). Vaarana on pirstaloituminen, ja järjestöjen jääminen ”kellumaan” eri hallintotasojen väliin. Monet sote-järjestöt toimivat kuitenkin myös palveluntuottajina sen lisäksi, että ne edistävät kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Sote-järjestöissä on syystäkin noussut esiin huoli sote-hyte-rajanvedon mahdollisista seurauksista. Kun hyte-työ on pääasiassa kuntien vastuulla, ja sote-palvelujen järjestäminen puolestaan hyvinvointialueiden vastuulla, mihin järjestöt sijoittuvat, miten niiden toimintamahdollisuudet turvataan, ja kuka ne turvaa? Mielenterveyden Keskusliiton kannanoton (2.10.2020) mukaan työnjaosta seuraava taloudellisen vastuunjaon muutos voi pahimmillaan tuhota esimerkiksi paikallisten mielenterveysyhdistysten taloudelliset toimintaedellytykset, mikä vaikuttaa suoraan mielenterveyshäiriöihin sairastuneiden ihmisten arkeen. Esimerkiksi nuorille mielenterveyskuntoutujille sosiaalinen tuki sairastumisen eri vaiheissa on erittäin tärkeää, moni tarvitsee sosiaalista tukea hoitoon pääsemiseksi, siihen sitoutumiseksi ja motivoimiseksi.

Sote-uudistuksessa tuleekin huolehtia paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamisesta, niiden riittävästä resursoinnista ja kansalaisten yhdenvertaisuudesta palvelujen saamisessa, myös järjestöjen mahdollisuuksista toimia palveluntuottajina ja kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta. Kilpailutuksiin liittyvän hankintalainsäädännön uudistaminen ja kunnissa ja hyvinvointialueilla toimivien järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaaminen rahoitusratkaisuin ja kannustimin ovat olennaisia siinä, saavatko kansalaiset jatkossa järjestöjen tuottamia palveluja. Mikäli sote-järjestöjä ei oteta sote-uudistuksessa huomioon, on vaarana niiden tarjoamien palvelujen kuihtuminen kokonaan pois sosiaali- ja terveyspalvelujen kentältä. MIELI ry:n mukaan tulevia hyvinvointialueita ja kuntia tuleekin velvoittaa tunnistamaan ja turvaamaan järjestölähtöiset apu- ja toimintamuodot alueellaan.

Sote-järjestöt voivat myös tuottaa palveluja laadukkaammin ja asiakaskeskeisemmin kuin kansainväliset, voittoa tuottavat suuryritykset, ja tarjota palveluja myös niille, joiden auttamisella on vaikeaa, ellei mahdotonta, tehdä taloudellista voittoa. Vaarana voi olla, että ellei lainsäädäntötasolla kuntia ja hyvinvointialueita velvoiteta ottamaan järjestöjä huomioon ja taata niille aitoja mahdollisuuksia toimia ja osallistua kilpailutuksiin, niin niiden palvelut häviävät. Haluammeko, että meillä on tulevaisuudessakin Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa aito monituottajamalli, jossa hyvinvointialueiden itse tuottamien julkisten palvelujen lisäksi on myös järjestöjen tarjoamia palveluja yksityisten yritysten ohella? Ja haluammeko, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille on tarjolla myös järjestöjen tarjoamaa yksilöllistä palvelua, vai pelkästään isoja, laitosmaisia asumisyksiköitä, jos pelkkä hinta ratkaisee?

Lähteet:

Valtioneuvoston tiedote 211/2021, Ministerit Pekonen, Kiuru ja Blomqvist:
Budjettiriihen päätökset tukevat koronaviruksen torjuntaa ja hoitoa, turvaavat järjestöjen toiminnan sekä vahvistavat kuntien ja sairaanhoitopiirien taloutta, julkaistu 16.9.2020. Verkossa: https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/ministrarna-pekonen-kiuru-och-blomqvist-

SOSTE Suomen Sosiaali ja terveys ry:n raportti Järjestötieto sote-uudistuksessa – Tarpeet, tietovarannot ja tiedontuotannon kehittämisen suuntaviivat, Janne Haikari, toukokuu 2020.

SOSTE Suomen Sosiaali ja terveys ry:n Järjestöbarometri 2020, elokuu 2020.

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta ja maakuntien perustamista koskevaksi lainsäädännöksi, 24.9.2020.

Mielenterveyden Keskusliiton kannanotto Maakuntien on pidettävä huoli järjestöistä, julkaistu 2.10.2020. Verkossa: https://www.mtkl.fi/kannanotot/maakuntien-on-pidettava-huoli-jarjestoista/