Mielenterveysyhdistys Etappi ry
25.6.2021

Talkoita, retkiä ja täysiä kymmeniä

Etapin loppukevättä ja alkukesää on vietetty mm. kevättalkoopäivän merkeissä. Talkoissa me ohjaajat ja asukkaat siivosimme reippain yhteistuumin piha-alueita ja ulkovaraston, kävimme vaihdattamassa kesärenkaat Etapin pakettiautoon, istutimme kukkapenkkejä ja, viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, grillasimme itsellemme herkullisen talkoopäivällisen erään ruoanlaittoon vihkiytyneen asukkaamme johdolla, jolle esitettäköön tässä erityiskiitos!

Talkoiden kaltainen elävä yhteisöllisyys tulee meillä Etapissa pian ottamaan kesäisen hahmon, kun päätämme, vielä toistaiseksi suunnittelun alla olevista, kesäretkistä. Tämä saattaa tarkoittaa jotakin yön yli kestävää reissua ja/tai useampia päiväretkiä johonkin pääkaupunkiseudun kohteeseen. Varmaa on myös, että tulemme hyödyntämään idyllistä pihamiljöötämme aktiivisesti myös muutoin kuin talkoiden kaltaisen merkkipäivän muodossa: kalenteriimme on merkitty grillauspäivä pidettäväksi vähintään kuukausittain sekä ulkopelien (esimerkiksi mölkky, tikanheitto, jalkapallo) pelaaminen joka keskiviikko.

Multa oli talkooistutuksissa kovassa käytössä: kukat pääoven kuistilla puolestaan toivottavat tulijan tervetulleeksi.

20 vuotta – eikä suotta!

Mielenterveysyhdistys Etappi ry viettää tänä vuonna kunnioitettavaa 20-vuotissyntymäpäiväänsä. Siispä toivotettakoon onnea ja pitkää ikää Etapin asumis- ja tukiasumispalveluja, Tsänssin kynnyksetöntä kohtaamispaikkakulttuuria  sekä Koala-projektin mielenterveysaktivismia toteuttavalle yhteisölle, jossa mielenterveystyötä tehdään jättiläisen sydämellä.

Verrattain pienikokoisena toimijana Etapin voisikin ajatella allegoriaksi koirasta, jonka pienestä koosta huolimatta suuri ja lojaali sielu on omistettu yksin palvelemaan omiaan (yhteiskunnan marginaaleja).

Ruohonjuuritason aito ihmisläheisyys, jossa elämässään vaurioita ja kompastumisia kohdanneiden yksilöiden puolella oleminen pakenee kaikkia korulauseita päistikkaa kohti haavoittuneen elämän kovaa todellisuutta, onkin lopulta se arjen henki, joka meillä vallitsee juhlista ja vuodenajoista ynnä tulemisista ja menemisistä riippumatta!

Etapin syksyllä vietettävistä 20-vuotisjuhlista tiedotamme lisää lähempänä ajankohtaa.

Oman pihan vehreyttä voi ihastella myös mattoja tampatessa!

Armoitettu syntymäpäiväsankarimme epäilemättä ansaitsee kunniakseen syntymäpäivärunon, joka on tämän päivityksen varsinainen sisältö ja joka tulee tässä.

Hyvää kesää koko Etapin väen puolesta!


Muistini vesistöt

Mielenterveysyhdistys Etappi ry:lle 20-vuotisjuhlan kunniaksi


Muistini vesistöissä

vetten kynnekkäät henget

ripustautuvat merimerkkeihin

kuin rukouspylväisiin

ja poijut makaavat

meren sairasvuoteella

yhteisen purjehduksemme etappeina

kunnes uppoavat:

schizophrenia!

Tämä ei ole matka

eikä mikään

jollei tämä

tee kipeää

historiallisesti katsoen

tajunnan aaltoliike

on kovin samea:

haiden väijytyksiä, piikkikaloja, barrakudanpuremia

seuraavat satamien äyräillä hauraat vavat

vaanien ahvenia

jotka ovat keltaisia

kuin kuu.

Yhteisen purjehduksemme etappeina

ovat näiden luotojen

virastot ja laitokset,

epäilyttävine laskelmineen

ja kaaoksen majakat

levittäytyneinä veden rujolle iholle

kuin kalat kaupan tiskille

valaisevat pimeimmätkin puolemme

vammautuneiden kalojen asema huolestuttaa meitä

maailma tuntuu kylmältä

kuin pakasteallas

silmiemme rannoille

leviää meduusojen myrkky

kykymme ja mahdollisuutemme

on ryöstökalastettu

onnenlahjojen silmitön jakauma

painaa vähäosaista mieltämme

eikä ajatusten tasavallassa

ole meille sijaa

ei aaltojen huokoista harjaa

jolla kammata

salaisuuksien laineet

tajunnan pinnalta.

Meren kaksisuuntaiset väylät

kaksikerroksisine laivoineen

kuljettavat nääntyneitä kapteeneita

ja eksistentiaalisia matkalaisia

poijut lojuvat

tajunnan mannerten liitoksessa

yhteisen purjehduksemme etappeina

ja kun satama sitten

näkyy häikäisevänä

kuin valo huhtikuussa

pursereiden kasvot vääntyvät niin,

että lapset säikähtävät

tämäkö on meidän perintömme

meripahoinvointia diagnosoidaan

tuska on satojen peninkulmien mittainen

arvaamaton käärme

rantakaislikossa

se puree

ketä tahansa meistä

myös sinua,

joka olet kasvanut turvallisella maalla

hyvien vanhempien hoivassa

hyvin arvosanoin

suojassa ei ole kukaan

”suoja” on ainoastaan kangastus

lahdenpoukaman perimmäisestä

avaruudesta, vesiluolasta

jonka suulla verho

on kudottu

salaisuuksien

ja vanhojen opetusten

johtolangoista

ylösnousemusta ei ole

tässä mustassa aukossa.


Luolassa vesi johtaa sähköstä shokkeja

pakkopaitaiset kalat elävät

eristyksessä

helmisimpukoiden kuoreen

on kiinnitetty elektrodeja

taskuravut rusentuvat

ahdistuksesta hikoileviin kämmeniin

haljenneiden kivien kärjet

kuin veitset

painuvat meritähtien kudoksiin

ja kilpikonnat,

vuosituhansien takaa

syövät valkoisia helmiä

kuin pillereitä.

Mikä silloin

on tässä maailmassa

se vähäisimmällekin järjelle

käypä kuu

joka vastaa ulvontaamme

Turun telakan työkokeilijan

hitsaama kipinä

sirpin reunalla

lähellä elämää

tai aurinko, jonka valo parantaa

masentuneen huhtikuussa?

Oletko se sinä, Etappi

merten ja painajaisten

muistini vesistöjen

tuonpuoleinen hallitsija

maa jalkojemme alla

maan ja vetten asukkien

puolestapuhuja

edelläkävijä


luonasi kohtaaminen

ei ole aivan tätä päivää

enemmänkin se on ennustus

tai haavenäky siitä

miten minä otan sinut syliini

sadan vuoden päästä

asetan rajat, annan rakkauden.


Oletko se sinä, kysyn.


Kangastus on hävinnyt

vesiluolan hirveydet ovat poissa

oletko se sinä

ranta haaksirikkoutuneen näköpiirissä

pehmeä santa

joka kohtelee haavaisia jalkapohjia

hyvin,

avanto, jossa parannutaan riippuvuuksista

ja ajattelun sairauksista

ruohonjuuri ja oljenkorsi

nuoruuden lammilla

heille, joille elämän abstraktio

on ylivoimainen

sinä se olet

taidat olla

kaksikymmenvuotias

myrskypilvi

lumen surua

ei haihdu sinusta

sateesi eivät ole

kertakäyttöisiä

sadat rakeita

vanhat käsitykset

ja fanaattiset käsitykset

ruhjoutuvat

sairaiden mannerten hierarkiat

eivät pysy paikallaan

rintamasi lähestyy

autoritaarisesti muotoiltuja ihmissuhteita

kukka-asetelmia, joiden ainoa virka

on näyttää hyvältä.

Sinä vilvoitat

jokaisen idun, jokaisen

yhtä arvokkaan.

Mikä on kasvin merkitty, kysyt

mikä eläimen, ihmisen

mikä hullun

kuka meidät määrittelee

ajatusten mielivallassa

siellä sinä raivaat itsellesi sijan

lauhan talven palatsiin,

korkealle kalliolle,

muistini vesistön

raikkaan veden äärelle:

vuoteet ovat nimeättömät

talo yhtä huonetta

ilman seiniä

ja, katso

keittiöstä puuttuvat kynnykset

Tietosuojaseloste
menu-circlecross-circle