Ihmisyys syntyy vuorovaikutuksessa

Yhteisöllisyys on ollut yksi Etappi ry:n menneen syksyn suurista teemoista, joka on saanut ilmauksensa yhtä lailla yhteisökotimme arjessa kuin myös tulevaisuutemme visioinnissa. Sen arvokas kaiku kuuluu myös yhdistyksemme sloganissa – ”Me teemme yhdessä” – jonka konkreettisen sisällön havainnollistamisen esitys tämä blogipäivitys on.

Nyt joulun lähestyessä takautuvan maininnan kollektiivisuuden voimasta ansaitsevat kodissamme lokakuun lopussa järjestetyt hulppeat Halloween-juhlat, joissa todistimme mitä luovimpien maskeerausten, koristeiden sekä yhteisen hulluttelun runsaudenloistoa.

Olemmepa, lisäksi, ehtineet alkusyksystä käydä myös asukasretkellä Porvoossa vanhan kaupungin idyllissä, jossa päivä kului mm. sushiruokailun merkeissä!

Edelleen olemme jatkaneet säännöllisten, talomme asukkaita yhteen kokoavien ryhmätoimintojen toteuttamista mm. kortinpeluuiltojen sekä, viimeisimpänä, ihanan opiskelijamme järjestämien jouluaiheisten teemailtojen muodossa.

Viimeksi mainitut ovat sisältäneet joulukorttien askartelua, piparien leivontaa ja joululaulujen kuuntelua. Jouluisten tuokioiden neljän keskiviikkoillan mittainen värisuora huipentui keskiviikkona 16.12. piparkakkutalon tekoon glögimaistelun parissa.

Kodin ja joulun löydämme sydämen seudulta

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan, ja joulun kaltaisen perinteiden aatelisen vaalimisessa usein kauneinta kaikesta.

Jouluisten viriketuokioidemme arvon ja oikeuden puolesta on syytä jatkaa niiden luonnehdintaa joulun kiireettömyyden ja rauhan tematiikkaa vasten: ne ovat olleet kauniita hetkiä, mutta myös enemmän kuin ainoastaan lyhyitä hetkiä tai pikapyrähdyksiä.

Ruokailutilastamme ja askarteluhuoneestamme on kuulunut musiikin, laulun, puheensorinan ja luovan melskeen äänet usein vielä lähempänä kello kahdeksaa, vaikka päivän aktiviteetti on aloitettu jo kuudelta.

Korvatunturin aito henki, sellaisena kuin sen tunnemme vaikkapa Mauri Kunnaksen kirjoista tai joulunajan perinneohjelmistoista, on ollut vakuuttavasti läsnä pienen asumisyksikkömme tonttupiirissä.

Siispä kaunis kiitos ihanalle opiskelijallemme Lotalle!

Yhteisöllisyys sisällämme ja ympärillämme

Yhteisöllisyys on keskeinen inhimillisen hyvinvoinnin resurssi paitsi yleisesti myös ja erityisesti mielenterveyskuntoutujien ryhmässä, jonka jäseniä usein (jos kohta ei aina ja yleistäen) saattavat luonnehtia syrjäytyneisyyden ja ulkopuolisuudet tarinat.

Mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä yhteisöllisyyden voimavara elää sisäänrakennettuna mm. asukkaiden keskinäisen vertaistuen ja arjen yhteisten rutiinien muodossa.

Meidän kodissamme kenenkään oma paras ei ole erotettavissa solidaarisuuden sekä yhdessä tekemisen ja jakamisen eetoksesta, jota arki toimivaksi tullakseen edellyttää.

Etapin yhteisöllisyys ei toteudu ainoastaan asumispalveluyksikkömme sisällä vaan myös ympärillämme projekteissamme, joista Tsänssi-kohtaamispaikkaa esittelimmekin kuluvan vuoden elokuun lopun blogipäivityksessämme.

Arjen tasolla Tapaninkylän asumisyksikkömme on verkostoitunut Tsänssi-kohtaamispaikan kanssa esimerkiksi siten, että Tsänssistä tuodaan kotiimme joka keskiviikko ylijäämäruokia hävikkiruoan asteen minimioimisen edelleen minimoimiseksi. Lisäksi Tsänssin tilat voivat toimia foorumina mitä moninaisimmille yhteisille tapahtumille, jollaisiksi on suunniteltu esimerkiksi runonlausuntailtaa!

Käy ihmeessä myös kurkkaamassa lisää Koala-mielenterveysaktivistiryhmämme toiminnasta, johon puristuu ydinmehu Etapin arvomaailmaa luonnehtivasta, mielenterveyskuntoutujien arjen edunvalvonnan sekä yhteiskunnallisen aseman ja toimijuuden edistämisen eetoksesta.

Osallisuus syrjäytymisen uhkakuvien uudelleentulkintana

Asukkaidemme toiveita yhteisöllisyyden käytännön muodoista kartoitamme säännöllisesti kertaviikkoisesti järjestetettävissä yhteisökokouksissamme – yhteisöllisyyden toteumia, sivumennen sanoen, nekin!

Yhdessä joulukuisessa yhteisökokouksessamme eräs aktiivinen asukkaamme tarjoutui järjestämään asukastovereille konsolipeli-iltoja. Toteutuessaan niissä tulee upealla tavalla yhdistymään monen eri asukkaan jakama yhteinen intressi yksittäisen asukkaan oman toimijuuden aktivoimiseen, joka on koko sosiaalisen kuntouksen yksi korkeimmista päämääristä.

Tällaisia peli-iltoja visioidessamme silmiemme eteen avautuu näkymä, jossa asukkaat toisinaan voivat järjestää virikehetkiä kokonaan omatoimisesti ja keskenään, so. ilman ohjaajien välitöntä tukea (jos kohta ohjaajat luonnollisesti ovat asukkaita varten ja heidän käyttössään tarvittaessa milloin tahansa työvuoron aikana).

Kun puhumme mielenterveyskuntoutujien (tai muiden asiakasryhmien) asumisyksiköistä koteina, eikö silloin todellinen kodinomaisuus kirjaimellisessa merkityksessään olekin yhteisöllisen toiminnan mahdollisimman vapaana virtaavaa, solidaarisuuden tukemaa kykyä kansoittaa arjen hetkistä ravitsevia ja elämänmakuisia kaikille osallisilleen?

Sellaisiksi muodostuessaan yksittäiset tuokiot, joiden koostuma koko pitkä elämä lopulta on, tulevat väistämättä tukeneeksi myös asumisyksikkötyömme kestävää päämäärää, nimittäin asukkaidemme optimaalisen itsenäisen elämän ja asumisen mahdollistamista asukkaiden henkilökohtaisen toimijuuden tunnistamisen ynnä vahvistamisen kautta.

Peilin äärellä: ohjaajan itsetutkiskelutunti

Hyvän yhteisöllisyyden toteutumisen näkökulmasta meidän ohjaajien tehtävänä ei olekaan – yksinomaan – yhteisöllisten virike- ja toimintatuokioiden ohjaaminen.

Yhteisöllisyyden vaaliminen ei pelkisty edes siivousten, ruoanlaiton sekä pyykinpesujen kaltaisten yhteisten rutiinien tasavertaisesta toteutumisesta huolehtimiseen, niin ydinmaastossamme ja työmme peruskiven äärellä kuin liikummekin näiden asioiden parissa operoidessamme.

Psykososiaalisesta näkökulmasta ohjaajien keskeinen tehtävä on, lopulta, olla mahdollistamassa yhteisöömme turvallinen, kannustava ja innostava ilmapiiri, jonka pehmeästi sävyttämässä ympäristössä asukkaiden persoonallisilla kyvyillä ja taipumuksilla on aito kannustin ottaa haltuun ilmaisumuotonsa.

Seiniämme korostavat, asukkaidemme askartelemat joulukoristeet yhtä hyvin kuin maalauksetkin ovat fyysistä toteumaa luomusten syntymistä tukeneesta tunnetilasta.

Mielenterveystyön ja sosiaalisesti kestävän kehityksen pitkässä ajassa ei tällaisen kukkimisen kuitenkaan ole tarkoituskaan rajoittua ainoastaan asumisyksikköympäristömme seinien sisään vaan tukea asukkaidemme kokonaisvaltaisempia edellytyksiä panna kädet multaan kohti optimaalisen omannäköisen elämän viljelyä – toimivat sen palstana sitten  opiskelut, työelämä, harrastukset tai aivan mitkä tahansa asukkaan persoonallisia tarpeita ja tavoitteita vastaavat maisemat.

Menneen syksyn ajalla olemme poikkeuksetta, esimerkiksi järjestettäessä musiikkimaalaus- ja askartelutuokioita, nähneet asukkaidemme huiman heittäytymis- ja eläytymiskyvyn mitä runsaimman osallistujamäärän ja -aktiivisuuden muodoissa! Sen pohjalle meidän onkin hyvä rakentaa yhteisöllisyytemme suurta kuvaa, jossa voimme luottaa jokaisen viivan, perspektiivin ja sävyn olevan paikallaan: lyhyesti siihen, ettei meidän visiomme jää pelkäksi ontoksi kuoreksi, vaan sitä todella tulee olemaan täyttämässä asialleen omistautuneet kädet, päät ja sydämet.